intiaanileikit

Aamupäivällä kävimme keräämässä koivun oksia maljakkoon lasten ja Jättiläisen kanssa. Herra Hupsua ei taaskaan saanut missään auttaa vaan hän käveli itse koko matkan, kiipesi hirmuisen huudon kanssa kaikkien lumikasojen yli itse ja kantoi omat oksansa itse. Hyvänen aika, eihän minä-itse-iän vielä kuuluisi esiin tulla?! Neiti Näpsä oli kovin tomerana valitsemassa oksia, ja leikkipuiston ohi mentäessä kävi muutamat liukumäetkin laskemassa. Herra kikatti keinussa ääneen.

Kotona asettelimme oksat paikalleen hiiren korvia tekemään. Itse kävin lyhentämään erään iäkkään rouvan housunlahkeita. Hupsu kävi touhua ihmettelemässä, ja pääsiäisoksien vilahtaessa näkökentässäni kiepautin lahkeenpätkän miehenalun päähän, mihin se istuikin kuin mitattuna. No joo, omat lapsuuden intiaanileikithän mulla ajatuksiin tuli ja muutama höyhen oli kiskottava virvotuista oksista irti... :D Tämän idean toteuttamiseen ei montaa minuuttia kulunut, mutta kyllä saivat sitäkin paremman mielen äidille, kun lapsukaiset kilvan intiaania leikkivät. Välipalaa nautittiin auringonpaisteessa omalla terassilla vilttien päällä. Tällä energialla oli hyvä jatkaa leipätyöhön...