Eilen iltakävelyllä löytyi sydämen muotoinen sinnikäs lehti keskeltä kuivunutta maata. Ihmettelin sen kauneutta ja jokapäiväistä eloonjäämistaistelua, lehti vaikutti kuitenkin varsin hyvinvoivalta ja onnelliselta.
Kuva jäi vaikuttamaan alitajuntaani. Yöllä kaivoin työpöydän laatikosta kynän ja paperia. Syntyi runo kasvuvoimasta, sydänsiemenestä.
Sydänsiemen
Voi Luojan lakia koittaa vastustaa
ja maan ytimeen rohkeana matkustaa
lämmin sielläkin kutsuu
vaan mitä lähemmäs kasvu
keskipistettä johtaa
ja sydän kulkijoita muita kohtaa
sitä tukalammaksi olo muuttuu
Sama se milloin ja miten päin
siemenen istuttaa
Sydän odottaa Oikeaa poimijaa
se tietää milloin kypsä aika on ja
suunnan aurinkoon
ei sitä muuta kuin ihmetellä voi
turha tukahduttaa on kasvuvoimaa
Sydänsiemen, se valloittaa ihmisen
aikanaan
se kasvaa ja kovasti kutittaa
se tyttösen saa ääneen kikattamaan
ja pojan tuumien leukaansa hiomaan
ei onnellinen voi vastustaa Luojan
lakia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti