Jos muulloinkin, niin etenkin syksyn pimeinä iltoina, valaisen kotini kynttilöin. Rakastan elävää tulta, sen voimaa ja herkkyyttä. Voisin tuijottaa liekkiä loputtomiin, seurata sen tanssia ilman kanssa. Se on jotain niin lumoavaa, etten tahdo saada silmiäni toisaalle. Kunniaa tuikuille ja kynttilöille.
Purkkien kierrättäjänä askartelin vielä herkkusuille eväspurnukoita, lapseni rakastuivat näihin heti! Ja kivalta tuollainen näyttää naulakossa roikkumassa ihan vain somisteenakin. Yummy-purkkiin jos myöhemmin laittaa tuikun, pääseen sydänkristalli edukseen kimalluksellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti