Lähdin kävelylle Jättiläisen kanssa. Kuljimme tapamme mukaan metsäpolkua, mikä vie kivisen harjun raunalle. Polku kulkee harjun vierustaa, enkä koskaan ole poikennut harjun kohdalla reitiltä. Olin kävellessäni pyytänyt vastausta erääseen asiaan. Harjun luona jalkani veivät vyöryneiden kivien luo harjun alapuolelle. Seisoin siinä ihmettelemässä, kunnes huomasin maassa hehkuvia sydämiä. Ympärilläni oli kahdeksan sydäntä.
Nostin lähimmän käteeni nähdäkseni, olinko vain kuvitellut sydämen, mutta kädelläni lepäsi sydämen muotoinen kivi. Keräsin ne kahdeksan sydämen muotoista kiveä ja ihastelin niitä. Koin monia tunteita.
Halusin tallentaa tuon hetken, saavuttaa sen tunteen uudelleen. Vahvaa pahvia, puukkoa, liimaa, soraa ja nuo ihanat kivet... syntyi taulu, joka pääsee aitiopaikalle kodissani.
Taulu on ihana luonnollisuudessaan, mutta silti olisin sitä mieltä, että jotain lisää se vielä kaipaa. Ideoita?
Unenomainen tarina, kuin häivähdys jostain - enkelistä. Ajatuksen myötä tauluun sopisi höyhen : )
VastaaPoistaKaunis kertomus, kuin sadusta! Simpukka voisi olla myös hyvä valkoinen lisä tauluun.
VastaaPoistaKiitän kommenteista <3 Hetken jälkeen näin mielessäni taulun valmiina, ja tänään sen toteutin. Höyhen sopi asetelmaan ja taulun kertomukseen niin hyvin, että se löysi paikkansa.
VastaaPoista