pienet lapaset

 Muutama päivä sitten lapsia vahtiessa syntyi pienenpienet lapaset. Alunperin suunnittelin niitä Herra Hupsulle, mutta huomasin hyvin pian luoneeni liian vähän silmukoita. Jatkoin neulomista, valmistui lapanen ja tein sille vielä kaverinkin. Ovat nyt vailla omistajaa. Laitan yläkaappiin, jospa jonain päivänä joku ilmaisisi tarvetta näille.

Nämä kevätpöllöt askartelin jo aikaa sitten lasten naulakon päälle ihmettelemään. Ovat kaikkien suosikkeja. Ja pääsevätkin tuon tuosta mukaan lasten leikkeihin. Ei harmita vaikka rikki menisivätkin, ovathan vain koristeltuja vessapaperirullia. :)

 

sytykeruusuja

Näihin olen törmännyt usein, ihastellut ja hypistellyt. Ovat käytännöllisiäkin kuulemma: palavat kauniisti, sytyttävät takan tai nuotion varmasti, ja somistavat kauniisti takasreunastalla. Ja ovat ehdottomasti mieluisia viemisiä kyläpaikkoihin! Kun sain käsiini lehden, jossa oli selkeästi ja kuvin kerrottu valmistuksesta, päätin itsekin kokeilla...

munakennoja, jotka revitään

...riekaleet pyöritellään ruusuiksi

...kynttilänpätkät sulatetaan

...ja ruusut uppokastetaan steariinissa

Kauneimmat lähetän äidilleni syntymäpäiväruusuina.

yhteiset synttärit

Minun syntymäpäivänäni syntyi veljelleni pieni tyttövauva. Hänelle on nyt pieni paketti lähössä postiin. Tuon pienen prinsessan korin neuloin isoilla puikoilla maton kuteesta eli vanhasta suikaloidusta lakanasta. Siihen ompelin sisälle kankaan ja taitteena päälle pilkullisen koristenauhan. Enää muutama suloisuus valmiiksi sisälle.

 

Kurkelan kappaletta lainaten: 

"Kaunis pieni ihminen

sä olet

ainutlaatuinen

mitä vastaan tuleekaan

toista sua

ei milloinkaan."

Ja Onnittelut tietenkin perään!

Ja koska Mamma askarteli, askarteli Neiti Näpsäkin: leikkasi papereita pienillä käsillään, ja liimaili niitä. Sanoi tekevänsä korttia tärkeälle serkulleen. Sisäpuolelle piirteli viestejä, joita parhaani mukaan tulkitsin Näpsän puheista.

 Illalla vielä valmistettiin sima saunanlauteille pullotusta odottamaan, nams!

Mummilassa

Blogi jäi hetki sitten huomattavasti vähemmälle huomiolle, koska en päässyt netin äärelle kuin satunnaisesti kotona vieraillessani. Lasten mummi oli melkein viikon Virossa kylpylämatkalla, ja Vaari olisi joutunut jäämään yksin kotiinsa, mikä nyt vaan ei käy päinsä. Mummilan pihaa sitten ihmeteltiin oikein urakalla ja yhtenä aurinkoisena päivänä ensimmäiset kukat aukesivat. Niitä piti nuuskutella ja haistella, hyvä ettei maistellakin! :)

oma omenapuu osa II

Paperimassa eläinten valmistus kestikin pidempään kuin oisin ikinä arvannu. Tai kyllähän ne tehtiin suht näppärästi, mutta niiden kuivuminen tuntui kestävän ikuisuuden. Sauna oli täynnä pikku eläimiä: lintuja, oravia, pupuja... Pitkän odottelun jälkeen uskallettiin alkaa maalaamaan niitä. Neiti Näpsä tykkää maalata, ja pikku Herra Hupsukin innostui.

Olimme tehneet paperimassasta myös pilviä, jotka oli tarkoitus kiinnittää seinälle. Toisena päivänä sekoitettiin sinistä maalia eri sävyiksi ja taas maalattiin. Lapset jo aivan ammattilaisten elkein.

Eläinten ja pilvien kuivuttua, niitä vähän koristeltiin. Lopulta saatiin kiinnitettlä puuhun. Jee! Pupuille piti tehdä pieni oma paikka.

Lopputulokseen tyytyväisenä.

   

Siskoni ollessa meillä kylässä innostui hän maalaamaan lasten keppihevosille jämäpaloista rakentamani aidan. Siinä on heppojen hyvä laiduntaa omenapuun alla. Aita on säpellä kiinni, mutta aukeaa kyllä, jolloin hevoset saa käyttöön. Vihdoin nämäkin saivat omat paikkansa sen jälkeen, kun aina lojuivat pitkin pituuttaan oven takana. Nyt tuntuvat enemmän houkuttelevan leikkimäänkin.

Pupujussikat, Näpsän suosikit.

intiaanileikit

Aamupäivällä kävimme keräämässä koivun oksia maljakkoon lasten ja Jättiläisen kanssa. Herra Hupsua ei taaskaan saanut missään auttaa vaan hän käveli itse koko matkan, kiipesi hirmuisen huudon kanssa kaikkien lumikasojen yli itse ja kantoi omat oksansa itse. Hyvänen aika, eihän minä-itse-iän vielä kuuluisi esiin tulla?! Neiti Näpsä oli kovin tomerana valitsemassa oksia, ja leikkipuiston ohi mentäessä kävi muutamat liukumäetkin laskemassa. Herra kikatti keinussa ääneen.

Kotona asettelimme oksat paikalleen hiiren korvia tekemään. Itse kävin lyhentämään erään iäkkään rouvan housunlahkeita. Hupsu kävi touhua ihmettelemässä, ja pääsiäisoksien vilahtaessa näkökentässäni kiepautin lahkeenpätkän miehenalun päähän, mihin se istuikin kuin mitattuna. No joo, omat lapsuuden intiaanileikithän mulla ajatuksiin tuli ja muutama höyhen oli kiskottava virvotuista oksista irti... :D Tämän idean toteuttamiseen ei montaa minuuttia kulunut, mutta kyllä saivat sitäkin paremman mielen äidille, kun lapsukaiset kilvan intiaania leikkivät. Välipalaa nautittiin auringonpaisteessa omalla terassilla vilttien päällä. Tällä energialla oli hyvä jatkaa leipätyöhön...

keittiötaskut

Vanhat ruskeat pellavahousuni, joista napit, nyörit ja vetoketjut oli jo kiertoon laitettu, piti vielä loppuun asti kierrättää kera 70-luvulta säilyneen ylijäämäverhokankaan kanssa. Valmistui taskut keittiövälineille, niille kauneimmille, jotka ovat postista tulossa... :)

Muutama uusi ahmatti on myös valmistunut. Niistä laitan kuvat suoraan tuolle toiselle sivulle. Tämä päivä meni kuitenkin enimmäkseen siivoillessa. Ilokseni suururakan keskeytti ovikello, ja rakas Naapurini, ystäväni, poikani kummi, piipahti kylään. Paransimme maailmaa, ja aurinko paistoi takaterassille, jossa nautimme kylmät juomat. Ah, kevät!

näinpä

Muuten en välttämättä niin kauheesti Laurista välitä, mutta tässä kappaleessa on kyllä koskettava kokonaisuus.

oma omenapuu, osa I

Kerronpa hieman tästä projektista nimeltä omenapuu. Selailin töissä ollessani Tevellan kuvastoa, josta mieleeni jäi elämään kaunis kuva äänieristeenä toimivasta omenapuusta, joka kiinnitettiin seinälle. Tuo kuva hautui mielessäni viikkoja muuntuen suuremmaksi, värikkäämmäksi, kiivettäväksi...


Tästä aloitimme...

puulevy sahattiin muotoonsa keittiössä

puu "pullistettiin" superlonsilpulla...

ja sitten sen päällä pompittiin :D

Illalla laitoimme vielä paperimassan valmistumaan, jotta saisimme jonain päivänä asukkaita omenapuuhumme.

paperisuikaleita, vettä, sahanpurua ja liisterijauhetta

Massa jäi muhimaan, ja puu kiinnitettiin seinään. Viittä vaille valmis!
Omenat voi kerätä, jolloin puussa pystyy kiipeilemään, ja niitä voi käyttää istuimina tai kasata päällekkäin. :)
Punainen kangas on äitini varastosta (samalla päällystettiin vuodesohvan patja kauuuuan sitten), puunrunko on tehty vaarin vanhasta pyyhkeestä ja vihreän kankaan olen joskus ostanut jättäen sen käyttämättä. 

puussa oleva linnunpönttö on tuunattu maitopurkki

kommentoimaan!

Huomasin, ettei blogiani päässyt kommentoimaan kuin kirjautuneet käyttäjät, se asia on nyt muutettu. Nyt voi siis myös anonyyminä kertoa mielipiteitään, joita tietenkin innolla odottelen... :D

Rakas Hattara, ja jotain muuta...

Voi sitä onnen kyynelten ja riemun määrää, kun saumurin poljinta etsiessä sattuikin löytymään joku aivan muu... Rakas pieni perheenjäsenemme, ainu-pupu nimeltä Hattara, jonka Neiti Näpsä sai synnyttyään laitokselle mummilta ja vaarilta, löytyi pahvisesta laatikosta viiden kuukauden etsinnän jälkeen. On soiteltu kaikki mahdolliset kyläpaikat läpi, kyselty kauppojen löytötavaroista jne. ja nyt se löytyi pahvilaatikosta. Miten se sinne päätyi: joko Neiti Näpsä on sen sinne itse laittanut nukkumaan tai sitten Hattaralla on oma salainen elämänsä, se jää varmaan ikuiseksi salaisuudeksi.
Tämä pupu vahti Näpsän vauvaunta hänen nukkuessaan vielä pinnasängyssään, tämän korvia vauva Näpsä lutkutti lohdukseen ja ilokseen (mistä nimi Hattarakin tuli, pupun haistessa useimmiten lämmenneeltä maitohattaralta), tätä hän kuljetti hampaissaan mukanaan, kun liikkui vielä konttaamalla ja tätä me vanhemmat olemme niin monesti hakeneet sen jonnekin unohduttua, kun se joka paikkaan piti saada mukaan. Voitte vain kuvitella kuinka koko perheemme tämän pupun perään on ehtinyt itkeä!
Ensi yönä Hattara nukkuu jälleen pienen tyttösen rakastavassa syleilyssä.

Iltapäivällä lähdimme kera Jättiläisen Tuusulaan Ruotsinkylän metsäntutkimuslaitoksen alueelle retkeilemään. Jopa yksivuotias Herra Hupsu oli niin reipas, ettei suostunut syliin tulemaankaan, vaan käveli lähes tulkoon koko matkan itse. Vaikeimmat paikat saatiin kantaa väkisin mahtavan huudon säestyksellä.

 Aikomus oli tehdä nuotio ja paistaa siinä nakkeja, mutta kyllä se jäi niin yritykseksi kuin jäädä voi :D Haha! Kaikki polttopuut oli lumen alla ja likomärkiä, että tyydyttiin keräämään kuivat tippuneet oksat ja tikut maasta ja liekittämään ne. Hauskaa oli!

Päivän parhaimmat uutiset: minut hyväksyttiin jäseneksi Prima Vistaan, joka siis on järvenpäässä toimiva laatukuoro. Ohjelmistoon kuuluu niin hengellistä kuin kevyempääkin musiikkia. Ihanaa, pääsen taas laulamaan täysillä! Ensimmäinen esiintyminen sattuukin sopivasti heti ylihuomiselle...

kaurakeksejä ja kyläilyä

Neiti Näpsän kanssa oli sovittu, että päiväunien jälkeen leivotaan kaurakeksejä. Kyllä hän sen vielä herätessäänkin muisti, joten taikina tehtiin ja lusikoitiin pellille. Ja aijai, että tulikin taas hyviä! Perinteinen sokeri oli päässyt loppumaan, mutta sujautimme tilalle tomuista, ja kyllä keksit pysy kasassa silläkin.

Syötiin oikein urakalla. Neiti oli ehdottomasti sitä mieltä, että kaveri Peppi haluaisin myös hänen leipomiaan keksejä. Päätin sitten yhdistää keksien viennin, koiran treenin ja lasten ulkoilun samaan, joten hyppäsimme toppahaalareihin ja pakkasimme pussillisen viemisiä mukaan. Jättiläinen veti lapset ahkiolla kilometrin päähän ystäväperheemme luo. Siinä lapset leikkivät hangella auringon kanssa kilpaa, itse sain nautittavakseni kupillisen kahvia. Sattuipa vielä niin hyvin, että toinen ystäväni soitti siinä ollessani, ja poikkesi myöskin käymään siinä pihassa.

Omat sormet alkoivat palella, eikä lumesta kastunutta Jättiläis koiruutta viitsinyt toisten tupaan viedä, joten lähdimme saunan lämmitykseen kotiin. Kaiken jälkeen lapsukaiset nukahtivat heti iltasadun kuultuaan vuoteisiinsa tuhisemaan.

ahmatteja ja purnukkeja

Malvin ja pikku-Matti

David

Davina

Uusin ompelubuumi nämä ahmatit. Hymy on koko naamavärkin levyinen! Voivat ahmia sisäänsä esimerkiksi rahaa tai karkkeja. Itse olen ommellut suurimmaksi osaksi kierrätetyistä osista: vetoketjut, napit, kankaat ja housuista vyönlenkit. Osa kankaista ovat uusia, ylimääräisiä. David lähti jo uuteen kotiin, muut vielä vailla. "korvaan" saa hyvin pujotettua metallirenkaan, jolloin ahmatti kulkee näppärästi mukana mm. avainnipussa.



Tuunailin tuosta samasta pinkistä kankaasta ananassäilykepurkit kynätelineiksi. Tietenkin Neiti Näpsä halusi olla tässäkin, kuin niin monessa muussakin, hommassa mukana, ja saikin aikaiseksi ihanan oman purkin. On mielestäni niin kaunis, että käy koriste-esineestä.